Host perheellä on pieni talo Lofoteilla, Stamsundin lähellä, jossa he viettävät melkein koko kesän. Meille tarjoutui hieno mahdollisuus lähteä sinne viikoksi viettämään kesälomaa!
 |
| Laivamatkalla auringonpaisteessa |
Matka alkoi lentämällä Bodø nimiseen kaupunkiin, josta hyppäsimme rannikkoa kiertävän risteilijän Hurtigrutan kyytiin. Hurtigruta tekee risteilyjä koko länsirannikkoa pitkin Bergenistä Kirkenesiin asti ja pysähtyy rannikkokaupungeissa. Laivamatka kesti 4 tuntia ja maisemat olivat hienot kun Lofotien seinämä lähestyi pikkuhiljaa horisontissa. Perillä host perhe oli vastassa ja ajoimme talolle, joka on Justad nimisen lahden pohjukassa. Pieni söpö talo ja varastorakennus, parin sadan metrin päässä merestä. Illalliseksi syötiin Bacalaoa, joka on kuivatusta norjalaisesta turskasta valmisettua pataa, jota syödään erityisesti Portugalissa. Portugaliin kala tuodaan Norjasta, useimmiten Lofoteilta.
Seuraavana päivänä aamu-uinnin jälkeen lähdimme autoretkelle ja pysähdyimme matkalla muutamassa satamakylässä. Maisemat olivat uskomattomia! Teräväkärkisiä vuoria, jotka nousevat suoraan merestä, rantoja jossa on valkoista hiekkaa ja vesi on saman väristä ja yhtä kirkasta kuin karibialla. Pienet kalastajakylät ja tie joka kulkee rantaa pitkin mutkitellen ja välillä katoaa pitkiin tunneleihin vuorten sisälle.
Parin tunnin ajelun jälkeen menimme lautalla saareen, jossa pysähdyimme syömään lounaseväät hienon vuori-vuono-meri maiseman eteen. Kiertelimme vähän saarea, kahlattiin valkoisella hiekkarannalla ja kerättiin simpukoita, kotimatkalla ostetiin jäätelöt. Matkalla pysähdyimme Svolvaeriin syömään illallista. Syötiin grillattua valaanlihaa laituriravintolassa, hieno päätös päivälle! Aurinko paistoi koko päivän ja oli yllättävän lämmmintä.Toisena päivänä oli vaelluksen vuoro! Kiipesimme ensimmäiselle huipulle, josta jatkoimme vuoren selkämää pitkin 700m korkealle huipulle. Kiipeäminen oli vaivan arvoista, vaikka oli todella lämmintä ja aloitimme nousun meren tasolta; maisemat olivat taas jälleen kerran uskomattoman hienot, sieltä näki koko Lofotit ja meret ympärillä! Pitkä matka ylös tarkoittaa myös pitkää matkaa alas, kun viimein pääsimme mökille, olimme väsyneitä mutta onnellisia. Sitten oli aika hankkia päivällistä, lähdimme kalaan! Hetkessä saimme 5 makrellia ja 2 muuta kalaa, enemmän kuin tarpeeksi nälkäisille vaeltajille, kalat kun norjanmerellä on aika paljon suurempia kun suomen järvikalat. Keitimme makrellit ja söin tuoreinta kalaa mitä ikinä voi syödä. Nam. Illalla istuimme talon edustalla auringonpaisteessa, koska pohjoisessa aurinko ei laske ollenkaan kesällä.
 |
| Matkalla huipulle! |
Seuraavana päivänä ajettiin autolla toiselle puolelle saaria, jäämeren puolelle. Meren kohina oli ihana kuunnella, samalla kun syötiin lounasta rantahietikolla. Samana päivänä käytiin myös viikinkimuseossa, joka on perustettu suurimman ikinä löytyneen viikinkitalon paikalle. Illalla syötiin lettuja!
Elämä Lofoteille perustui historiassa kalastukseen, ja se on vieläkin isosti pyörivä bisnes. Toiseksi viimeisenä päivänä menimme tutustumaan isoon, hyvin säilyneeseen kalastajakylään. Kylästä on tehty museo, joka oli tosi mielen-kiintoinen. Talvella saaret täyttyivät kalastajista, kevättalvella kalat ripustettiin kuivumaan ja kesällä kuivia kaloja lajiteltiin ja kuljetettiin. Lofoteilta kuljetetaan vieläkin monia tonneja kuivakalaa joka puolelle maailmaa. Museokierroksen jälkeen käytiin viimeisissä Lofotien saarissa ihailemassa maisemia.
Sitten lähdimme iltavaellukselle! Päämäärä oli hieman salaperäinen, yhtäkkiä laskeuduimme tunturien välistä isoon laaksoon. Laakson nurmi oli vehreää ja lampaita kuljeskeli ympäriinsä, valkoinen hiekkaranta ja jäämeri houkutteli uimaan, sinne vaan! Eikä ollut edes kylmää. Aallot kohisivat rantaan, ja tunnelma oli erityinen, sillä laakso on täysin eristyksissä kaikesta. Sinne ei kulje teitä tai muita reittejä kuin vuorten yli tai merten kautta. Laaksosta jatkoimme matkaa viereisen tunturin rinnettä pitkin ylängölle, jossa kokkasimme illallista ja ihailimme maisemia molempiin suuntiin. Yksi huippu oli tietysti pakko vielä valloittaa, joten sen kautta laskeuduimme takaisin autolle ja ajoimme rannalle katsomaan keskiyönaurinkoa. Pitkä, mutta hieno päivä.
 |
| Salaperäinen laakso |
Käytimme kokonaisen päivän matkustamiseen takaisin Osloon. Ajoimme bussilla rannikkoa pitkin Narvikin lentokentälle, josta suora lento Osloon. Lähtöpäivänä oli +30 astetta lämmintä!
Matka oli kokonaisuudessaan uskomattoman hieno! Saimme nähdä paloja jokaiselta puolelta saaria ja kokea monia asioita. Jotkut ihmettelevät miksi hostit viettävän koko kesän pohjoisessa, itse en enää ihmettele. Tämä on sellainen paikka mihin on tultava vielä joskus takaisin!
 |
| Ilta-aurinko huipulla |
Hilsen fra Lofoten
Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti